Lenkkikylässä Kuopiossa

Kävin eilen lenkillä - Kuopiossa. Ajotunteja tuli enemmän kuin juoksemista, mutta kylläpä olikin matkan arvoinen reissu!

Minä ja Juoksuaskeleet-blogin Satu harjoittelemme molemmat syksyn polkukisoihin. Satu starttaa syyskuussa Nuuksion 70 kilometrille ja minä lokakuussa 43 kilometrille Kolilla. Minä olen kaivannut harjoitteluuni pitkiä polkulenkkejä mäkisessä maastossa, joten ilahduin todella, kun Satu kutsui lenkille Kuopioon.

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet


Tarkoituksenamme oli juosta kolme tuntia Neulamäessä ja Puijolla. Maisemat olivat minulle ihan uusia. Yllätyin, miten lähellä keskustaa nuo mahtavat ulkoilumaastot ovat. Kylläpä kuopiolaisten kelpaa!

Pohdin hetken juoksemista ilman juomareppua, kun ohittaisimme autot joka tapauksessa, mutta onneksi päädyin kuitenkin ottamaan repun selkään. Olihan tämä hyvä tilaisuus testata sen kanssa juoksemista, ja vettä oli mahdollista hörppiä pitkin matkaa. Satulla oli mukanaan koko Nuuksion varustus juoksuliivissä, joka vaikutti kyllä hyvältä kapistukselta.

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet


Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Lähdimme liikkeelle Neulamäestä, jossa juoksimme puolitoista tuntia. Upeita maisemia! Karuja, kallioisia männiköitä, hämyisiä kuusikoita ja paljon kauniita rantoja. Pitkät ja jyrkät nousut käveltiin ja välillä kuvattiin. Polut olivat kivikkoisia ja juurakkoisia, mikä teki hyvää helppoihin polkuihin tottuneelle. Ympärillä oli hienoja metsiä, mutta katse täytyi pitää pääasiassa polussa ja keskittyä siihen, mihin tossunsa seuraavaksi asettaa. Vaikuttavimpana maisemana mieleeni jäi huikean hieno saniaiskorpi. Polku kulki juuri kangas- ja turvemaan reunaa, ja saniaispaljouden huikaiseva vihreys oksiston läpi siivilöityvässä valossa oli valtavan kaunis.

Puolivälissä lenkkiä siirryimme Puijolle. Muutaman kilometrin juoksu kovemmalla alustalla ei yllättäen tuntunut pahalta ollenkaan, vaikka polkukengillä ei kovin mielellään katupätkiä juokse. Puijolla saatiin jyrkkyyttä lisää. Kiipesimme mäkihyppytornin rinteen Puijo-osuuden alkupuolella sekä ihan lenkin lopuksi. Ensimmäinen kiipeily meni ihan mukavasti, mutta kolmen tunnin lenkin päätteeksi jalat olivat sen verran väsyneemmät, että nousu oli jo paljon raskaampi. Puijon tornin ympäristö on yhtenäinen alue vanhaa kuusikkoa. Polkuja risteilee paljon! Alueella on helppo käydä ulkoilemassa vaikka ohikulkumatkalla, kun se on aivan lähellä ohitustietä. Vahva suositus!


Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet

Lenkin kestoksi tuli reilu 3 tuntia. Pituus 21,2 km ja rennosti edeten keskivauhti 8:46 min/km. Syke vaihteli mäkisyyden vuoksi paljon, laskuosuuksien reilusta sadasta pitkien nousujen loppujen sataankuuteenkymppiin. Keskisyke 136 ja keskimäärin rasitus peruskestävyysalueella. Polut ovat paljon armollisempia jaloille kuin asfaltti, eikä pitkän lenkin jälkeistä lihaskipua ole samalla tavalla kuin katulenkin jälkeen.

Kylläpä teki maisemanvaihdos hyvää! Satulle iso kiitos matkaoppaan tehtävistä!

Kuva: Satu / Juoksuaskeleet


Kommentit

  1. Kiva lenkkiraportti! :) Kuulostaa tosi hienolle retkelle ja erinomaiselle harjoitukselle polkujuoksukisoja ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! :) Tämä oli tosi kiva lenkki ja hyvä harjoitus!

      Poista
  2. Vau! Ihan mahtava juoksuraportti ja idea juoksutreffeistä! Kuulostaa ihanalta, Kuopio ja Savo ovat mahtavia paikkoja ja Suomesta löytyy muutenkin mahtavia paikkoja millä mitalla. Maisemanvaihdos ja tutuista asioista poikkeaminen virkistävät aina. Hyvä työ (te) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Marika, todellakin virkisti ja innosti! Ja aivan luksusta lähteä juoksemaan miettimättä itse yhtään mitään, kun joku toinen on huolehtinut kaiken suunnittelun. :)

      Poista
  3. Olipa vain niin mukavooo :) Ihana kun tulit kanssani koluamaan näitä kuopion kauniita polkuja!:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat